Asunto-Osakeyhtiö Aurakatu 22 on merkitty kaupparekisteriin 2.3.1920. Yhtiön omistama tontti nro 3 sijaitsee Turun kaupungin 7. kaupunginosan 21. korttelissa. Se omistaa tällä tontilla sijaitsevan v. 1919 valmistuneen asuinrakennuksen, jonka huoneistoala on 4.385 m². Tontin pinta-ala on 1.277 m². Rakennuksen tilavuus on 18.466 Rm³.

Talostamme kirjoitetaan etusivulla jo mainitussa Turkuseuran julkaisemassa kirjassa seuraavasti: ”Turun keskustaan rakennettiin 1910-luvun lopulla vain muutamia taloja. Arkkitehti J.O.Laihon vuonna 1919 suunnittelema rakennus Puutarhakadun ja Aurakadun kulmassa sai jo katolleen geometrisia muotoja”.

” 1910-luvulla koristeellinen jugend-tyyli oli jo muuttumassa yksinkertaisempaan suuntaan. Vaikutteita alettiin hakea suoralinjaisemmasta, pohjoismaisesta rakentamisesta. Erkkerit ja koristeelliset tornit jäivät pois. Koristelun vähentäminen teki rakentamisesta myös halvempaa. Tyyli alkoi ensimmäisen maailmansodan lähestyessä muuntua kohti uusklassismia.”

Tosin talomme julkisivuissa on joitakin jugendinomaisia kohokoristeita – varsinkin talon Aurakadun puoleisessa julkisivussa on enemmänkin seinäpinnasta kohoavia ”koristeita” kuten A-rapun molemmin puolin katonrajaan saakka ulottuva uljas ”pilasteripari” joka on lisäksi rapattu ja maalattu hiukan seinän yleisväriä tummemmaksi. (Kuva ovesta ja pilareista – tulee myöhemmin!)

Lisäksi jokaisessa julkisivussa eli niin Aurakadun A-rapun kuin Puutarhakadun puoleisen B-rapun sekä C-rapun puoleisilla sivuilla on kussakin pari riviä erkkereitä. Eli on haluttu käyttää näitä 20-luvun murroskauden uusia tyylisuuntia – hiukan siis sekatyyliä.

Album076

Vie kursori kuvan päälle ja klikkaa – näet kuvan suurempana.

Arkkitehdin alkuperäinen piirustus talomme Puutarhankadun puoleisesta julkisivusta. Se jätettiin Turun Läänin Rakennuskonttoriin tammikuun 21. päivänä 1920.
Tänään – v. 2015-16 – aikana tehdyn julkisivujen ehostuksen ja ikkunoidenvaihdon jälkeen talo on palautettu tämän alkuperäisen piirustuksen mukaiseksi. Siihen oli näet tehty melkoinen muutos 1960-luvulla suoritetun ikkunoiden mallin vaihdon aikana.

Olennaisin seikka talomme rakentamisessa on kuitenkin se, että siinä on käytetty siihen aikaan rohkeaa uutta rakennustekniikkaa edustavaa Tapani-laattaa. Niitä valmisti Turun Rautabetonivalimo Oy.

Miksi näin?

Tontin talomme rakentamiselle oli näet lahjoittanut varakas turkulainen tehtailija ja rakennusalan keksijä Juho Tapani, jonka omassa edellä mainitussa tehtaassa noita laattoja valmistettiin. Hän oli ahkera keksijä ja oli hakenut useitakin patentteja omille keksinnöilleen, joista hän käytti hakemuksissaan myös nimeä ”Tapani-laakka”. Hänelle myönnettiin useitakin patentteja (9kpl) kesän ja syksyn 1912 aikana.

Juho Tapanin tekemän tonttilahjoituksen ehtona oli, että tontille rakennetaan talot, joissa käytetään nimenomaan Tapani-laattoja. Näitä laattoja oli usean kokoisia: 1920-luvulla käytetty oli useimmiten kokoa 100 x 25 x 25 cm, painoltaan 45-50 kiloa. Se oli rautabetoninen laatta, jolla muurattiin rakennuksen seinät (niin ulko- kuin väliseinät sekä katot) ja välikerrosten lattiat.

Album075

Vie kursori kuvan päälle ja klikkaa – näet kuvan suurempana.

Laatta muodostui kahdesta erillisestä, ohuesta betonilevystä, joita yhdistivät toisiinsa kapeat betonikielekkeet. Ne lyötiin muurattaessa rikki, minkä jälkeen laatan sisäpinnan ja ulkopinnan välillä ei ole ollut suoranaista yhteyttä. Laatan ongelmana oli aluksi sen eristyskyky. Laatan sisällä ollut ilmaonkalo ei ollut yksinään tarpeeksi tehokas lämmöneristäjä. Juho Tapanin ideana olikin täyttää onkalot koksikuonalla. Toinen ongelmakohta oli rakenteen kantavuus. Juho Tapani joutui tekemään useita kuormituskokeita osoittaakseen rakennusjärjestelmänsä turvallisuuden. Näin tehtiin myös meidänkin talossamme.

Muuallakin Turussa on Tapani-laatasta rakennettuja asuintaloja mm. seuraavissa osoitteissa: Horttokuja 1, Maariankatu 12, Sirkkalankatu (ent. Arseninkatu) 8, Museomäki 1, Alvar Aallon niin kutsuttu ”standardivuokratalo” Läntinen Pitkäkatu 20, Puutarhakatu 7 sekä Läntinen Pitkäkatu 13 (entinen Jousi Oy:n tehtaan rakennus), joka nykyisin toimii Partiomuseona.

Tapanilaatta jäi kuitenkin vain suhteellisen lyhytaikaiseksi kokeiluksi Turussa ja Helsingissä. Tapanilaatta-rakentamista tutkinut Jari Kankaanpää on arvellut syyksi ympäristön, jossa tapanilaattaa sovellettiin käytäntöön. Rakennusala oli vielä 1920-luvulla kehittymätön, eikä alalla ollut suuria yrityksiä. Viimeinen näistä laatoista rakennettu talo valmistui Turussa v. 1928.

Meidän talomme on teknisesti sangen hyvässä kunnossa. Myös muut Turun ”Tapani-laatta”-talot ovat edelleen hyväkuntoisia. Tapanilaatta on kestänyt mainiosti käytössä ja on jäänyt mielenkiintoisena vaiheena maamme rakennushistoriaan. Se on siis syy siihen, että asuintalomme on julistettu suojelukohteeksi!???

Lähde:

  • ”Tapani-laatta ja rakentamisen kulttuuri”, Jari Latvakangas v.1997